Helei,

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt sen verran pitkä tovi että ei tätä juuri enää voi blogiksi kutsua mutta väliäkö hällä.

Aloitamme opintoasioilla. Muutaman viikon huhumyllyn päätteeksi eilen pätkähti sähköiseen postilaatikkoon ainejärjestöltä ilmoitus että tietojenkäsittelytieteen laitoksen, jossa siis opiskelen, opetusresursseja karsitaan jokseenkin reippaasti. Pahimpien arvioiden mukaan opetustunteja leikataan 45% ja 20 assaria saa monon kuvan persuuksiin. Laitoksella on siis tällä hetkellä 29 assistenttia, joten jäljelle jää yhdeksän. Perustutkinto opiskelijoita laitoksella on virallisen tiedon mukaan 1400, joten yhtä assaria kohden opiskelijoita tulee 155 kappaletta. On siinä jonkin verran töitä harjoitusten pitäjille. Ei varmaan tarvi hirvittävästi arvuutella kuinka paljon tämä vaikuttaa opetuksen tasoon. No omalta osaltani tämä ei enää niin älyttömästi mihinkään vaikuta kun opinnoista jäljellä on 4 tenttiä ja iso G, mutta eipä juuri nuorempia opiskelijoita kateeksi käy. Valinnaisten kurssien järjestäminen menee toistaiseksi jäihin ja epävirallisen tiedon mukaan myös osa pakollisista kursseista siirtyy järjestettäväksi vain joka toinen vuosi. Että sellaista hauskaa yliopistomaailmasta kuuluu tälläkertaa. Kyllä tämä ainakin kannustaa valmistumaan mahdollisimman pian ja poistumaan paikalta kuin rotta uppoavasta laivasta.

Kotirintamalla tapahtuu myös liikettä. Olohuoneemme parkettia kiillottaa uudenkarhea pesuautomaatti Piippatronic. Tämä tahtoo sanoa että toistaiseksi kuolaamiseen ja mokeltamiseen erikoistunut jälkikasvuni on alkanut myös liukumaan kidastaan erittämänsä aineksen päällä. Raivokkaan sätkimisen ja messuamisen saattelemana tämä lattioidemme notkea saalistaja etenee muutaman sentin kerrallaan kohti uusia seikkailuja ja osittain myös vanhoja. Vielä ei ole vaikeuksia ollut perässä pysyä mutta eiköhän tämäkin asia ole piakkoin korjattu ja vanhempien vähäinenkin mahdollisuus oman ajan käyttöön hävitetty. Sellaista se on valssi keväällä ilman kenkiä.

Lopuksi valitan huvittuneesti elämäni täydellistä muuttumista myös ajatuksieni tasolla. Taannoin sattui sellainen tapaus, että minulla ja vaimolla oli päälekkäinen meno illalla ja lapsenvahdiksi hälyytettiin mummo. Mummothan useimmiten ovat myös jossain elämänsä vaiheessa olleet niin sanottuja aktiivi-äitejä ja täten tietävät jotain lapsenhoidosta. No, mummo sai viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa noin kaksi tuntia ja sinä aikana soitin kolme kertaa että miten siellä menee. Voi kristus tätä luottamuksen määrää ja itsehillinnän juhlaa. Enpä olisi tuon perusteella itseäni tunnistanut jos joku olisi moista väittänyt muutama kuukausi sitten.

Oksennustauti ja ripulikin tuli muuten mukulalla sairastettua tuossa jonkin aikaa sitten mutta siitä lisää ehkä jossain toisessa jaksossa...